Heikki Vestman Järjen käyttö on pääasia.

Irti koulun lykkäämisen häpeästä

Olisi järjetöntä vaatia, että opinnot korkeakoulussa etenisivät valmiuksien ja osaamistason sijaan ikävuosien mukaan. Miksi ihmeessä peruskoulussa, jossa erot lasten kehitystasossa ovat vieläpä suuret, opetus kytketään ikävuosiin? Jokainen vanhempi tietää, että lapset ovat yksilöitä, jotka kasvavat ja kehittyvät eri tahtia.

Mallia voisi ottaa Tanskasta, jossa opetus sovitetaan paremmin lapsen kehitykseen ja kypsyyteen eikä ikävuosiin. Tanskassa noin viidennes pojista ja kymmenesosa tytöistä viivästyttää koulunaloitustaan. Valtaosa on loppuvuonna syntyneitä. Se, mikä koulun aloituksessa lykkääntyy, voitetaan takaisin lapsen vahvempana itseluottamuksena ja motivaationa.

Nuorten syrjäytyminen on aikamme suuria yhteiskunnallisia tragedioita ja koskee erityisesti nuoria miehiä. Syrjäytyminen on vähentynyt kiitos parantuneen työllisyyden. Edelleen joka kymmenes 20–24-vuotias on koulutuksen ja työn ulkopuolella. Maassamme on reilu 60 000 syrjäytynyttä alle 30-vuotiasta nuorta aikuista. Rajusti heikkenevän huoltosuhteen maassa meillä ei olisi varaa menettää ainuttakaan. Ongelmat alkavat ja näkyvät jo peruskoulussa.

Tiesitkö, että noin kymmenes peruskoulun päättänyt, yleensä poika, ei osaa lukea ja kirjoittaa kunnolla? Tiesitkö, että peruskoulun päättäneiden tyttöjen keskiarvo on keskimäärin puoli arvosanaa korkeampi kuin poikien? Alkuvuonna syntyneiden tyttöjen ja loppuvuonna syntyneiden poikien välillä ero keskiarvossa on vielä suurempi. Peruskoulu ei siis toimi kaikille lapsille.

Mitä jos otettaisiin arkijärki ja tutkimusnäyttö käyttöön? Tiedämme, että vaikka kaksi lasta olisivat yhtä vanhoja, kehityksessä ja kypsyydessä saattaa olla suuria eroja. Tiukasti ikävuosiin sidottu koulutusjärjestelmä ei ota riittävästi huomioon näitä jo varhain ilmeneviä yksilöllisiä eroja. Tutkimusten mukaan loppuvuonna syntyneet pojat ovat heikossa asemassa paitsi koulussa myös vapaa-ajalla, kuten urheiluharrastuksissa. Terve järkikin sanoo, ettei lapsia pitäisi ryhmitellä ikävuosien vaan kehitystason perusteella.

Tutkimusnäyttö tukee koulunaloituksen lykkäämisen myönteisiä vaikutuksia: esimerkiksi tanskalaisessa tutkimuksessa havaittiin koulun aloituksen lykkäämisen vuodella vähentävän dramaattisesti tarkkaamattomuuden ja hyperaktiivisuuden esiintyvyyttä 7-vuotiaana. Suomessa ADHD-diagnosoituja lapsia on huomattavasti enemmän kuin Tanskassa.

Miten joustava koulunaloitus tulisi toteuttaa, jotta häpeästä päästäisiin eroon ja jotta opetuksen joustoon riittäisi rahaa? Neljästä ensimmäisestä oppivuodesta tulisi tehdä yksi kokonaisuus: jo 5-vuotiaana alkava, kaksivuotinen esikoulu sekä kaksi ensimmäistä peruskoulun luokkaa. Lapsi voisi edetä joustavasti esiopetuksessa ja ensimmäisinä peruskouluvuosina kykyjensä ja valmiuksiensa mukaan vanhempien ja opettajien arvion perusteella.

Vuosiluokkarajat siis kaadettaisiin ensimmäisinä vuosina ja opetusryhmät muodostettaisiin joustavammin. Kolmannelle luokalle siirryttäisiin siinä vaiheessa, kun kyvyt, taidot ja henkinen kypsyys ovat riittävällä tasolla. Tästä hyötyisivät sekä hitaammin että nopeasti oppivat.  Näin jokainen lapsi saisi onnistumisen kokemuksia, joita uuden oppiminen oman kehitystason mukaan voi tarjota. Siinä luodaan perusta itsetunnolle ja oppimishalulle.

Kokoomus on esittänyt 5-vuotiaana alkavaa esiopetusta sekä tukenyt joustavaa esi- ja alkuopetusta esikoulusta toisen vuosiluokan loppuun. Samaa mallia on esittänyt myös opettajien OAJ. Kuunnellaan siis koulutuksen asiantuntijoita ja annetaan lapsille aito mahdollisuuksien tasa-arvo joustavalla koulupolulla. Siinä on järkeä.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat