Heikki Vestman Elämäsi paras asiantuntija olet sinä.

Onko laissa sähkön jakelumaksun jättikorotuksen mentävä aukko?

Viime päivät on kohistu maan suurimman sähköverkkoyhtiö Caruna Oy:n ja Caruna Espoo Oy:n korotuksista sähkön jakeluhintoihin. Nämä ovat tuntuvia: 22-27 %:n korotukset tarkoittavat sähkölämmitteisessä omakotitalossa asuvalle perheelle useiden satojen eurojen vuosittaista lisälaskua. Energiaministeri Olli Rehn väläytti jo lainsäädäntötoimia.

Lex Carunan tarve on jälleen osoitus Suomen lainsäädäntöpolitiikan tasosta: Sähkömarkkinalainsäädäntö uudistettiin juuri vuonna 2013. Lakeja valmistellaan järjettömällä kiireellä ja säädetään ilman asianmukaista vaikutusarviointia. Hallitus on luvannut korjata tilannetta perustamalla lakien vaikutusarviointineuvoston. Se tarvitaan pikaisesti.

Ironista kyllä monet vuoden 2013 sähkömarkkinalakiuudistuksesta päättäneet kansanedustajat ovat kritisoineet rajusti hinnankorotuksia. Antti Kaikkonen (kesk) vaati, että ”Energiaviraston on syytä puuttua asiaan ja velvoitettava Caruna Oy oleellisesti pienentämään aikomiaan korotuksia”. Kaikkonen on joko autuaan tietämätön säätämästään lainsäädännöstä tai sitten vierittää vastuutaan muille.

Jos haluat johtopäätökset ilman yksityiskohtia, siirry suoraan alla kappaleeseen "Korotuksen mentävä aukko ja lainsäätäjän vastuu".

Perusasiat sähköverkoista

Sähköverkot ovat niin sanottuja luonnollisia monopoleja. Yksinkertaistetusti se tarkoittaa, ettei päällekkäisten verkkojen rakentaminen ole taloudellisesti kannattavaa. Toisin sanoen vaikka verkkotoimintaa saisi harjoittaa vapaasti, toimivaa kilpailua verkkojen rakentamiseksi ja sähkön jakelemiseksi ei syntyisi. Päädyttäisiin hallitsemattomaan monopoliin.

Tästä syystä sähköverkot ovat säänneltyjä monopoleja: Suomi on jaettu alueisiin, joista kullakin jakeluverkkotoimintaa (jakelua alle 110 kV verkoissa) harjoittaa sähköverkkoluvassa määrätty sähköverkkoyhtiö (verkonhaltija). Jakelun hoitamiseksi verkonhaltijoille on annettu sähkömarkkinalaissa velvollisuuksia ja oikeuksia.

Verkonhaltijoiden on avattava verkkonsa kaikkien käyttöön eli asiakkaiden on saatava kilpailuttaa sähkön myyjänsä. Sähkönjakelusta poiketen sähkön tuotanto ja myynti eivät ole luonnostaan monopoleja. Siksi jakelun ja myynnin erottaminen toisistaan sekä siirtovelvoitteen säätäminen verkonhaltijoille mahdollistavat kilpailun sähkömarkkinoilla.

Verkonhaltijoiden on muutoinkin kohdeltava asiakkaitaan kaikin puolin tasapuolisesti, ylläpidettävä ja kehitettävä verkkoa asiakkaidensa kohtuullisten tarpeiden mukaisesti sekä liitettävä halukkaat verkkoonsa alueellaan.

Vastaavasti verkonhaltijat saavat periä jakelusta hintaa, jonka taso on säännelty. Lähtökohtana on, että hinnoittelun tulee vastata toiminnan kustannuksia, ja sen tulee sallia kohtuullinen tuotto omistajalle. Samalla perusmallilla sähköverkkoja valvotaan kaikkialla Euroopassa.

Vuoden 2013 sähkömarkkinalainsäädäntö ja hinnoittelun valvontamalli

Eduskunta, mukaan lukien edustaja Kaikkonen, hyväksyi 19.6.2013 energiamarkkinalakipaketin, joka sisälsi muun ohella uuden sähkömarkkinalain sekä sähkö- ja maakaasumarkkinoiden valvontalain. Lakipaketin mukaan:

  1. Sähköverkkoyhtiöiden hinnoittelun tulee olla kokonaisuutena arvioiden kohtuullista. Hinnoittelua valvotaan kokonaisuutena yhtiökohtaisesti valvontamenetelmillä. Menemättä yksityiskohtiin näiden perusteella määritetään kunkin verkkoyhtiön verkko-omaisuudelle nykykäyttöarvo, tälle tietty tuottoprosentti sekä markkinoilta tulevien insentiivien puuttuessa kannustimia liiketoiminnan tehostamiseksi. Uuden lain nojalla Energiavirasto vahvistaa menetelmät kahdeksaksi vuodeksi, nykyiset vuosiksi 2016–2023. Näiden mukaan vertailukelpoinen tuottoprosentti (WACC) on 5,9 vuonna 2016 ja laskee alle viiteen prosenttiin neljän vuoden kuluessa, jos valtion obligaatiokorko pysyy nykyiselle tasolla.

  2. Neljän vuoden välein Energiavirasto laskee, onko sähköverkkoyhtiö hinnoitellut valvontamenetelmien mukaisesti. Jos sähköverkkoyhtiö on perinyt nelivuotiskautena ylihintaa, sen on palautettava ylijäämä seuraavan neljän vuoden aikana asiakkaille. Jos ylijäämä ylittää kohtuullisen tuoton vähintään 5 %:lla, siihen lisätään korko, joka tulee hyvittää asiakkaille. Kahden ylijäämäisen nelivuotiskauden jälkeen Energiavirasto voi käynnistää sakkomenettelyn. Lain mukaan Energiavirasto ratkaisee siten vuoden 2016 osalta hinnoittelun kohtuullisuuden vuonna 2020.

  3. Sähköverkkoyhtiöiden on parannettava merkittävästi toimitusvarmuuttaan. Jakeluverkkoyhtiöiden on päästävä siirtymäajassa siihen, että myrskyn tai lumikuorman johdosta sähkönjakelu ei taajamissa keskeydy yli 6 tunniksi ja näiden ulkopuolella yli 36 tunniksi. Vaatimus säädettiin, koska vuoden 2011 lopun laajojen sähkökatkojen johdosta syntyi poliittinen paine parantaa sähköverkkojen toimitusvarmuutta. Vaikutusarvioinnin mukaan 36 tunnin vaatimuksen edellyttämä valtakunnallinen kokonaisinvestointitarve on noin 3500 miljoonaa euroa mikä vastaa noin 1,2 senttiä kWh. Kustannusrasitus jakautuu kuitenkin epätasaisesti sen mukaan, missä kunnossa kukin verkko on. Lain lähtökohtana on, että maakaapelointi- ja muut investoinnit rahoitetaan tulorahoituksella eli asiakkaiden jakelumaksuilla.

Korotuksen mentävä aukko ja lainsäätäjän vastuu

Energiaviraston toimivallasta ja sen rajoista valvoa sähköverkkoyhtiöiden hinnoittelua neljän vuoden jaksoissa sekä toimitusvarmuusvaatimuksista (maakaapeloinneista) on päättänyt eduskunta. Lain mukaan Energiavirasto ei valvo yksittäisen tariffin tai sen korotuksen kohtuullisuutta tai kustannusvastaavuutta, vaan kokonaishinnoittelua.

Kyse ei ole rakettitieteestä: jokaisen kansanedustajan on tullut ymmärtää, millaisesta valvontatavasta ja investointipaineista vuonna 2013 päättivät.

Onko lainsäädännössä siis aukko, kun yksittäiset roimat korotukset jakelumaksuihin ovat ainakin jollain aikajänteellä mahdollisia? Voi olla. Ja se on täysin lainsäätäjän vastuulla: Ilman nimenomaista normia Energiavirastolla ei nimittäin ole toimivaltaa puuttua yksittäisiin hinnankorotuksiin. Oikeusvaltiossa viranomainen ei voi toimia ilman eduskunnan säätämää lakia.

Yksi ratkaisu olisi säätää katto jakelumaksun kertakorotukselle, kuten ministerikin on pohtinut. Sen yhteensopivuus vuoden 2013 sähkömarkkinalainsäädännössä omaksutun valvontamallin kanssa olisi kuitenkin tarkoin selvitettävä. Taannehtivuuskieltokin astunee kuvaan jo päätettyjen hinnankorotusten osalta. Vakaata lainsäädäntöpolitiikkaa korotuskaton säätäminen ei ainakaan edustaisi.

Sillä välin kun poliitikot etsivät ratkaisuja jokaisen sähkönkäyttäjän on onneksi mahdollista hallita sähkölaskuaan kilpailuttamalla sähkön myynti. Näinä alhaisen markkinahinnan aikoina tuntihinnoitellun pörssisähkösopimuksen avulla ja hillitsemällä sähkönkulutusta hintapiikkien aikana sähkölämmitteisessä omakotitalossa asuva perhe voi säästää vuodessa vähintään jakeluhintojen korotusten verran.

 

Kirjoittaja on energiamarkkina-asioihin perehtynyt lakimies.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

Toimituksen poiminnat