Heikki Vestman Elämäsi paras asiantuntija olet sinä.

Naistenpäivän perintö: aitoa mahdollisuuksien tasa-arvoa ja tasa-arvoelitismiä

Suomi on hyvä ja tasa-arvoinen maa. Tehtävää kuitenkin riittää. Minulle tasa-arvoisempi Suomi ei tarkoita tasapäistävää tai holhoavaa Suomea. Se tarkoittaa mahdollisuuksien tasa-arvoa, yhtäläisiä mahdollisuuksia elää ja valita itselle ja perheelle paras vaihtoehto.

Tulevan eduskunnan käsissä on asioita, joiden avulla voimme konkreettisesti edistää tasavertaisia mahdollisuuksia valita.

Vanhemmuuden kustannuksilla tarkoitetaan kustannuksia, joita työnantajalle aiheutuu, kun työntekijä saa lapsen. Tämä johtuu siitä, että yhteiskunta korvaa työnantajalle vain osan kustannuksista. Lapsi maksaa työnantajalle alasta riippuen yli 10 000 euroa. Tämä johtuu muun muassa äitiyslomalla kertyvistä lomarahoista ja tilapäisestä hoitovapaasta lapsen sairastaessa. Lähtökohtaisesti nämä kulut ovat naisten työnantajien kannettavana.

Vanhemmuuden kustannusten tasaamiseksi on toteutuskelpoisia keinoja kuten itsenäinen vanhempainvakuutus tai kertakorvaus työnantajalle. Samalla kun vanhemmuuden kustannusten tasaaminen pienentää työnantajan äitiriskiä ja parantaa naisten asemaa työmarkkinoilla, se parantaa myös isien asemaa ja työnantajien suhtautumista isyyden joustoihin. Kun äitiriski pienenee, vähenee myös työnantajan oletus, ettei isäriskiä ole.

Naisvaltaisten alojen kilpailukykyä ja työllistämisen mahdollisuudet vahvistuisivat niin ikään. Vanhemmuuden kustannusten tasaamisessa on paljon voitettavaa. Mikä siis mättää? Työmarkkinajärjestöjen vastustuksella lienee ollut iso merkitys. Koska etujärjestöt eivät kykene asiassa etenemään, tulevan hallituksen ja eduskunnan on ryhdyttävä toimenpiteisiin.

Vanhemmuuden kustannusten tasaaminen on ikuisuuskysymys. Eduskunnassa asiaa on ajanut ansiokkaasti jo vuosia muun muassa kokoomuksen Sari Sarkomaa. Vanhemmuden kustannusten tasaaminen on ollut kirjattuna ainakin kolmeen hallitusohjelmaan. Eilen naistenpäivänä sekä pääministeri Stubb että keskustan puheenjohtaja Sipilä kertoivat kannattavansa vanhemmuuden kustannusten tasaamista. On historiallista, että kaksi suuren puolueen puheenjohtajaa tukee asiaa. Nyt on pidettävä huoli, ettei tämä jää vain juhlapuheiden ja –blogien tasolle.

Vanhemmuuden kustannusten tasaaminen on oikea keino parantaa naisten asemaa työmarkkinoilla, koska se puuttuu työmarkkinoiden rakenteelliseen ongelmaan: lapsi syntyy perheeseen eikä työnantajalle, mutta tietyt työnantajat maksavat isomman osan viuluista. Sen sijaan naisten ajaminen kotoa työmarkkinoille pakolla esimerkiksi jakamalla kotihoidontuki äidin ja isän kesken, mitä hallitus kaavaili osana niin sanottua perhepakettia, ei ole oikea keino. Olen perustellut tämän aiemmin blogissani.

Tarkistin asian eilen naistenpäivän ruusuja jakaessani asianosaisilta: Eivät kotona lapsiaan hoitavat naiset tarvitse julkista valtaa vapauttamaan heidät kotiäitiyden ikeestä, vaan valinnanvapautta ja joustoja arjen järjestämiseksi perheen kannalta parhaalla mahdollisella tavalla. Viisaus asuu näissä naisissa ja perheissä.

Juuri siitähän naistenpäivässä on kysymys: mahdollisuuksien ja aidon valinnanvapauden tasa-arvosta. Syystäkin puhutaan nuorten naisten työllistymisestä, naisten urakehityksestä ja lasikatoista. Mutta eikö pitäisi puhua myös naisten kotona tekemän työn merkityksestä ja tukea sitä?

Oleellista Suomen nostamiseksi on työ. Ja kotona tehty työ se vasta oleellista onkin.

 

Heikki Vestman, www.heikkivestman.fi

 

ps. Havaitsin eilen illalla erikoisen ilmiön sosiaalisessa mediassa: statuspäivityksissä viskattiin naistenpäivän toivotukset, onnittelut, naisten tarpeellisuudesta kertominen ja ruusut kankkulan kaivoon.

Usein asialla olivat miehet: Toivotukset ja onnittelut ovat kuulemma merkityksettömiä, vain yhteiskunnallisilla tasa-arvoteoilla on merkitystä. Naisten tarpeellisuudesta kertominen taas on alentavaa. Ruusuihin käytetyt rahat olisi pitänyt lahjoittaa kehitysmaiden naisten auttamiseen.

Kalskahtaa pahasti tasa-arvoelitismiltä. Siltä samalta, joka ajaa poliitikkoja päsmäröimään hoitovastuun jakamista perheissä.

Jaoimme vaalitiimini kanssa lauantaina ja sunnuntaina 1900 naistenpäivän toivotusta ruusun kanssa Uudellamaalla. Näin ympärilläni saman todellisuuden kuin monet muut suomalaiset eilen: naistenpäivän toivotusta ja ruusua seurasi vilpitön ilo ja arvostetuksi tulemisen tunne. Maailma ilman arjen pieniä tekoja on ankea paikka.

Mistä lähtien siis ruusun ostaminen vaimolle tai äidille olisi pitänyt jättää tekemättä kehitysavun nimissä? Jättäkää hyvät herrat mieluummin ostamatta uudet värihousut ja lahjoittakaa ne rahat kehitysapuun kuin viette naisilta ansaitsemansa ruusut.

En tulisi juuri toimeen ilman viisaita, vahvoja ja empaattisia naisia ympärilläni. Erityisesti olen kiitollinen vaimolleni ja äidilleni. Me ihmiset elämme keskinäisessä riippuvuudessa. Tai ainakin meidän pitäisi: Ei täällä yksin pärjätä. Ja joka ei tunnusta muilta saamansa avun merkitystä, ei välttämättä itse osaa sitä takaisin antaa.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat