Heikki Vestman Elämäsi paras asiantuntija olet sinä.

Kuka helpottaisi turhaa byrokratiaa? Osa 1: Lakien vaikutusarviointi kuntoon

Viskigate, kotileipomogate, lörtsygate, luistinratagate. Sääntö-Suomi tarvitsee sääntelyvahteja, jotka pitävät huolen, etteivät turha byrokratian ja ylisääntelyn rikkaruohot jatkossa pääse tukahduttamaan ihmisten arkea ja yritysten toimintaa. Ympäristöministeri Sanni Grahn-Laasonen viittasi tähän (TS 28.1.), mutta jätti auki, mikä taho olisi kyseessä.

Ehdotan blogisarjassa sääntelyvahteja turhan sääntelyn purkamiseksi ja estämiseksi. Käsittelen lisäksi Suomen mahdollisuuksia järkevöittää EU-sääntelyä. Tämä on välttämätöntä, jotta Suomi saadaan kasvu-uralle.

Sääntelyä ei järkevöitetä populismilla, eikä oikotietä onneen ole. Kysymys on isosta kuvasta: ongelmana ovat nimittäin suomalainen tapa valmistella, säätää ja myös soveltaa lakeja. Norminpurkulistat, joita kansanedustajat ja puolueet ovat esitelleet, ovat toki tärkeitä tehtävälistoina ja keskustelunavauksina. Mutta niin kauan kun meillä on ylisääntelyä ja turhaa byrokratiaa tuottavia rakenteellisia ongelmia erityisesti lainvalmistelussa ja lain säätämisessä, huonoa lainsäädäntöä on luvassa. Siksi rakenteet pitää pikaisesti korjata.

Ensimmäinen ehdotus: Riippumaton taho tarkastamaan lakien vaikutusarvioinnit

Mikä yritys tekee päätöksiä arvioimatta päätösten vaikutuksia? Tiesitkö, että Suomessa lainvalmistelija eli hallitus ja lainsäätäjä eli eduskunta tekevät niin? Liian usein syynä on poliittinen paine tai poliittisen päätöksenteon hitaudesta johtuva kiire lainvalmistelussa.

Suomeen tulee perustaa riippumaton lakien vaikutusarviointien tarkastusyksikkö. Sen tulisi toimia osana valtioneuvostoa. Ennen kuin sanotaan, ettei ylisääntelyä pureta uudella byrokratiaelimellä, tulee ymmärtää pari faktaa:

1. Suomessa ei arvioida lakien vaikutuksia riittävästi ja rehellisesti. Karkean arvion mukaan puolet Suomen laeista säädetään ilman minkäänlaista arviointia niiden vaikutuksista yritysten toimintaan (työpaikkoihin) ja julkiseen talouteen. Vaikutukset kotitalouksiin eli ihmisten arkeen jätetään arvioimatta noin 80 prosentissa laeista. Kuvaavaa on, että on laskettu, että vuonna 2012 annettujen lakiesitysten sisällöstä 6 promillea koski yritysvaikutuksia. Koska lakeja siis säädetään osin sokkona, ei liene mikään ihme, että niistä johtuu yllättäviä lisäkuluja. Suomalaiset lainsäädäntötutkijat ovat esittäneet kritiikkiä jo vuosia.

2. Suomen lainvalmistelun tasoon on kiinnitetty kansainvälisestikin huomiota. OECD on kehottanut kahdesti Suomea parantamaan lainvalmistelua.

3. Suomessa on sääntelyilluusioita eli tehdään lainsäädäntöä, jonka tavoitteiksi väitetään jotain, joka lakien vaikutusten arvioinnin perusteella ei kuitenkaan toteudu. Tästä esimerkkinä voi mainita kaupan sijainnin sääntelyn tai alkoholiverotuksen. Edellistä perustellaan muun muassa tarpeella tiivistää yhdyskuntarakennetta, vaikka sen ei ole osoitettu näin vaikuttavan. Jälkimmäistä perusteella kansanterveydellisillä syillä, vaikka tosiasiallinen syy voi olla fiskaalinen eli valtion verotulojen kerääminen.

4. Suomen lainvalmistelua on yritetty parantaa tuloksetta parikymmentä vuotta. Esimerkiksi Vanhasen hallitus julkaisi kahdeksan vuotta sitten Paremman sääntelyn toimintaohjelman. Siinä esitettyjen paremman sääntelyn periaatteiden toimeenpaneminen parantaisi paljon. Valitettavasti sitten vuoden 2006 sääntelytulva näyttää kasvaneen. Lainsäädäntötutkijat puhuvat uskottavuusongelmasta. Tarvitaan siis uusia keinoja.

5. Muissa Euroopan maissa, kuten Britanniassa ja Ruotsissa on lupaavia kokemuksia siitä, että lakien vaikutusarviointien tarkastaminen johtaa vaikutusarvioinnin paranemiseen. Koska rehellinen tieto on aina avain parempaan päätökseen, se mahdollistaa myös järkevämmän sääntelyn.

Näiden tosiasioiden perusteella meidän pitää tunnustaa, että nykyisessä lainvalmistelussa on sellaisia valuvikoja, jotka eivät korjaannu ilman, että lainvalmistelutapa uudistetaan. Vaikutusarviointiyksikön perustamista esittänyt lainsäädöntötutkimuksen emeritusprofessori Jyrki Tala on puhunut vertaisarvioinnin tarpeesta: vaikutukset pitäisi arvioida yhtenäisin kriteerein.

Tarvitsemme siis Suomeen tahon, joka tarkastaa lainvalmistelijan eli ministeriöiden tuotokset ja passittaa ne takaisin, jos vaikutukset on jätetty arvioimatta tai ne on arvioitu huonosti. Poliittisen päätöksenteon hitaus ei ole hyväksyttävä peruste heikolle lainsäädännölle, josta laskun maksavat yritykset ja ihmiset. Vaikutukset on arvioitava ennen kuin lakiluonnokset lähetetään lausontokierrokselle, jotta vaikutuksiin voidaan ottaa kantaa.  

Toiseksi vaikutusarviointiyksikön tulisi varmistaa, että lakien vaikutuksia seurataan myös jälkikäteen, jotta mahdolliset virheet osataan korjata. Suomessa ei nimittäin tänä päivänä ole mekanismia, jolla lakien vaikutuksia säännönmukaisesti arvioitaisiin jälkikäteen. Ei siis ihme, ettei sääntelytulvaan ole osattu reagoida ajoissa.

Tarkastusyksikön on toimittava riippumattomasti ja yhtenäisiä järkevän lainsäädännön perusperiaatteita noudattaen. Lopputuloksena hallituksen tulee voida esitellä ja eduskunnan säätää lakeja faktojen eikä arvausten perusteella. Siitä päästäänkin seuraaviin sääntelyvahteihin: poliitikkoihin.

Heikki Vestman

www.heikkivestman.fi

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

6Suosittele

6 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (8 kommenttia)

Käyttäjän jaga kuva
Lars-Erik Wilskman

Hyviä ajatuksia, mutta kysyisin mikä takaa, että arvioita tekevästä riippumattomasta elimestä ei tule hidastetta? Miten tällainen elin/ elimet koottaisiin? Perinteinen menetelmä kokoamiseen on työmarkkinoiden keskusjärjestöt, muutama ministeriön edustaja ja puheenjohtajaksi Tarasti, ei kai sentään?

Käyttäjän HeikkiVestman kuva
Heikki Vestman

Kiitos kommentista! On poliitikkojen vastuulla tehdä poliittiset päätökset niin ajoissa, että lainvalmistelu ehditään tehdä asianmukaisesti. Vaikutusarviointiyksikkö tulisi koota asiantuntijoista, jotka ovat perehtyneet lainsäädäntötutkimukseen sekä vaikutusarviointiin. Lakimiehiä ja taloustieteilijöitä ainakin tarvitaan.

Anna-Leena Nieminen

Kiitos. Toit esille kollektiivisen lainsäädännön kelvottomuuden.

Ja valitettavasti sitä ei paranna Jyrki Talan ehdotus riippumattomattomasta "lakien vaikutusarviointien tarkastusyksiköstä", koska valtiossa ei voi olla riippumattomia instansseja; tämänkin ehdottamasi vahtiyksikön työntekijöiden palkat maksaisi valtio.

Tämä on syy miksi kannatan valtiotonta yksityisoikeudellista yhteiskuntaa(private law society).

Valtion verotusmonopoli ja lainsäädäntömonopoli(päätöksentekomonopoli) yhdessä aiheuttavat kirjoituksessasi ongelmat, jotka ovat pysyviä ja yhä pahenevia

    -"Vaikutukset kotitalouksiin eli ihmisten arkeen jätetään arvioimatta noin 80 prosentissa laeista"

    -"jälkimmäistä(kaupan sijainnin sääntely) perusteella kansanterveydellisillä syillä, vaikka tosiasiallinen syy voi olla fiskaalinen eli valtion verotulojen kerääminen"

    - "Suomessa ei nimittäin tänä päivänä ole mekanismia, jolla lakien vaikutuksia säännönmukaisesti arvioitaisiin jälkikäteen"

Nyt kun verrataan tätä yksityiseen lakiin, niin nuo ongelmat olisi kertaheitolla ratkaistu

    - yksityiset suoja, turva-, tuomioistuin-, vakuutuspalveltu eivät voisi kohdella noin ala-arvoisesti kotitalouksia, niillä ei olisi "varaa" vapaan kilpailun ansiosta
    - kuten kaikilla julkisilla "palveluilla", myös lainsäädännöllä on kannustimien puute automaattisen rahoituksen eli verotusmonopolin takia joten laatu on tehotonta ja
    - motiivit kyseenalaisia; julkinen lainsäädäntö aiheuttaa itse konflikteja saadaakseen rahoitusta.
Viivi Varila

Erillinen yksikkö lakien vaikutusarvioinnille voi olla hyvä ajatus, kunhan tämä ei käytännössä tarkoita sitä, että entisestään kuormitetuille ja ulkopuolisen paineen alla työskentelevät säädösvalmistelusta vastaavat virkamiehet saisivat vain lisää "keppiä" ilman todellista säädösvalmisteluprosessin kokonaisuudistusta ja tarvittavia lisäresursseja. Valmistelevat virkamiehet vastaavat usein prosessin läpiviemisestä käytännössä lähes mahdottomien aikataulujen puitteissa. Resursseja tarvittaisiin niin käännöstoimiston kuin laintarkastuksenkin jonojen purkamiseen. Varmasti olisi syytä tarkastella myös sitä, miten työryhmävalmistelussa valmisteltavat säädösprossessit etenevät ja mikä työryhmätyöskentelyn tosiasiallinen merkitys näissä prosesseissa on. Nykyiseen säädösvalmisteluprosessiin sisältyy laintarkastus ja säädösvalmisteluohjeisiin pakollisena vaikutusarviointi - eri asia miten nämä on rajallisten resurssien puitteissa mahdollista toteuttaa. vaikutusten arvionti tulisi toteuttaa jo ennen säädösprosessin käynnistämistä, sillä kun säädösprosessin tavoitteet on lyöty lukkoom, on vaikea enää päätyä täysin toisenlaiseen lopputulemaan jo käynnissä olevan säädöshankkeen vaikutusarvioinnin puitteissa.

Käyttäjän HeikkiVestman kuva
Heikki Vestman

Kiitos kommentista Viivi ja pahoittelut vastauksen viivästymisestä! Olet aivan oikeassa lainvalmistelun puutteellisten voimavarojen merkityksestä: siihen tulee panostaa. OM:n laintarkastushan keskittyy lähinnä säädösteknisiin asioihin. Juuri siksi erillinen yksikkö tarkastamaan vaikutusarvioinnit tarvitaan. Poliitikkojen rooli on merkittävä: päätökset tulee tehdä sellaisella aikataululla, että asianmukainen säädösvalmistelu on mahdollinen ja realistinen. Sote-uudistus on tästä erittäin hyvä huono esimerkki. Työryhmätyöskentelyn toimivuutta tulisi niin ikään tarkastella.

Matti Mikkola

EU-hallinto kaipaisi myös lisää byrokratiaa: CSC - Common Sense Council, joka veto-oikeudellaan järkeistäisi sääntelyä.

Ns. uusi aselaki herätti aikoinaan kahdessakin asiassa: kelvoton lain sisältö ja se, miten suomessa lakeja laaditaan! Aselaki noudatti iltalehdistön propagadan linjoja, alan harrastajien neuvoja ei huomioitu. Itse ns. aseturvallisuuteen ei käsiaseiden rajoituksilla ole merkitystä, kun suurin osa aseväkivallasta tehdään ns. pitkillä aseilla.

Sitaatteja: poliisiylijoht. Paatero: "aselaieilla ei koulusurmia estetä"; Interpol: "tehokas turva terrorismia vastaan on myöntää *luotettaville* henkilöille oikeus kantaa asetta"

Aselupaa harkittaessa tulee huomio kiinnittää hakijaan ei siihen, minkä kokoinen tai värinen haettu asetyyppi on.

Toki rahvaan (~kansanedustajien) on helpompi mieltää kiellot paremmin, kuin se että satsattaisiin nuorten miesten hyvinvointiin. Se kun oikeasti vähentäisi väkivaltaa.

Riku Hautala

Periaatteessahan oikeusministeriön laintarkastusyksikön pitäisi huolehtia siitä, että mitä tahansa tuubaa ei mene läpi, mutta käytännössä yksikön resurssit ovat sen verran niukat, että se ehtii lähinnä tarkastamaan esitysten tekniset yksityiskohdat, joten tarkastustoiminta ulottuu pääasiassa säädössystematiikan tasolle.

Ensisijaisestihan vastuu lainvalmistelusta on kuitenkin ao. hallinnonalan ministeriöllä, jolla ainakin teoriassa pitäisi olla tarvittava asiantuntemus, mutta ilmeisesti nykyisellä sääntelyinflaatiolla on resurssit jo ylitetty pahemmankin kerran.

Olisi hyvä, että jo lainvalmistelun alkuvaiheessa keskitetysti tutkittaisiin, onko uudelle lainsäädännölle tarvetta ja onko olemassa vaihtoehtoisia tapoja muuttaa vallitsevaa oikeustilaa haluttuun suuntaan, esim. soft law -tyyppisellä sääntelyllä. Paljon ongelmia voitaisiin välttää myös sillä, että aktiivisemmin kuultaisiin sidosryhmiä jo lainvalmisteluvaiheessa, ei vasta valiokunnissa eduskuntakäsittelyn aikana.

Erillinen ja objektiivinen tarkistus on silti tarpeen, vaikka hallinnonalojen omaa valmistelutyötä parannettaisiinkin, sillä esimerkikis asiantuntijana kuultava viranomainen, jolla on lain soveltamisalalla valvontavastuu harvoin on objektiivinen esityksen taloudellisten vaikutusten suhteen - yleensähän viranomaisella on taipumus yrittää tehdä itsensä tarpeelliseksi. Tässä mielessä taloudelliset arviointiyksiköt voisi perustaa valtiovarainministeriöön julkisen talouden vaikutusten arvioimiseksi ja elinkeinoministeriöön yksityisten talousvaikutusten arvioimiseksi.

Käyttäjän HeikkiVestman kuva
Heikki Vestman

Kiitos kommentistasi! Olet tismalleen oikeassa siinä, että sääntelyn vaihtoehdot ovat jääneet Suomessa aivan liian vähälle huomiolle. Niistä ei juuri olla käsitykseni mukaan lainvalmistelussa kiinnostuneita. Tämä voi selittyä osin mainitsemallasi resurssipulalla, joka on ratkaistava, jotta lainvalmistelu saadaan kuntoon. Myös joustavien normien käytön soisi yleistyvän silloin, kun se on tarkoituksenmukaista. Sidosryhmien kuulemisen lisäksi paljon ongelmia voitaisiin välttää, jos poliitikot tekisivät päätökset ajoissa ja asianmukaiselle lainvalmistelulle jäisi aikaa.

Toimituksen poiminnat